Hääparin birdie

Osa artikkelista on julkaistu gogolf.fi sivustolla   

Matkamme piti jatkua Queenstownista kohti Hawaijia parilla lyhyellä stopilla Aucklandissa ja Sydneyssä. Queenstownissa lentoyhtiö kuitenkin ilmoitti lennon peruuntuneeksi ja pääsimme lentämään Aucklandiis vasta seuraavana päivänä. Monien selvityksien jälkeen saimme jatkolennot siirrettyä ja edessä oli kolmen päivän odotusaika Aucklandissa, josta käytin ajan hyväksi pelaamalla yhden kierroksen Howick Golf Clubilla.

HW_väylä17_2.jpg

Kentällä oli pari väylää aivan meren tuntumassa.

Aucklandin alueella on monta kenttä, joten vallinnan vaikeus on taattu. Pelatessani Maungakiekiessä klubinjäsen suositteli Howickiä sen merellisen läheisyyden takia. Yritimme perjantai-iltana varata aikaa tuloksetta. Kaikki kentät Aucklandin alueella olivat lauantaina täyteen ammuttu, mikä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Päätimme kuitenkin kokeilla kepillä jäätä ja ajoimme vuokra-autolla klubille. Hieman tympeä caddiemaster (ensimmäinen laatuaan Uudessa-Seelannissa) ilmoitti, ettemme pääse kentälle. Ihmettelimme asiaa caddiemasterin toimistossa, jolloin paikallinen jäsen ja hänen tuttu pyysivät meidät mukaan heidän ryhmään, koska heidän peliseura oli jättänyt tulematta ja olimme valmiita kohtamaan uuden kentän.

Kenttä oli kuiva ja merellinen maisema toi luonnetta kentälle. Väylät kulkivat hyvin lähellä toisiaan ja sai varoa, ettei viereisen väylän pallot osuneet meihin. Kenttä oli siis täynnä ja pelaajat osasivat lyödä taidokkaasti kylkkäreitä, sliceja ja hukkeja, joten kypärä olisi ollut lippalakin sijasta hyvä päähine.

Peliseura oli hyvin mieluisaa, aloittelija ja kokenut golffari. Isäni antoi herroille hänen kotiklubilla varustetut pallot. Vastalahjaksi saimme hopeiset merkkausnastat, jonka kultasepäksi paljastunut pelikaverimme oli itse tehnyt. Lahjuksien antamisen jälkeen kierros jatkui iloisena loppuun saakka vaikka pieni sade yllätti meidät kierroksen lopussa.

HW_väylä18_greeni_hää.jpg

Hääseurue odotti hääparia väylän 18 greenin vieressä.

Lähestyessämme väylän 9 greeniä näimme hääseurueen odottamassa morsianta meren tuntumassa. Oli todella hienoa putata samalla kun morsian kävelee kohti rakkauden alttaria. Saimme todistaa, että golfkenttä sopii mainiosti myös häämenoihin. Kierroksen jälkeen häitä vietettiin klubin ravintolassa, joten joimme peliseurueen kanssa oluet caddiemasterin tiloissa, missä hääpari, kaasot ja bestmanit viettivät aikaa. Pääsimme vielä onnittelemaan hääparia kädestä pitäen.

HW_Sarah_Jim.jpg

Onnea Sarah ja Jim!

Kentästä
Keskikesällä kuivuus on riesa monelle kentälle Uudessa-Seelannissa, kuten myös Howick Golf Clubille. Kentällä sai apua rullista ja myötätuulesta, joten eagle putit olivat mahdollisia monella par neljä väylällä.

HW_väylä17_4.jpg

Kumpuilevaa maastoa väylällä 17.

Kuva

Kenttä sijaitsee niemenkärjellä, joten pieneen alueeseen on ängetty monta väylää. Monet väylät erottuvat ainoastaan yhdellä puurivillä ja vaikka puut ovatkin isoja, sai varoa kun fore huuto kaikui ilmassa. Vanhan kentän tapaan, täällä lyötiin joitakin avauksia toisen kentän yli. Myös autotie on hyvin lähellä kenttää ja ennen avausta piti varmistaa, ettei paikallinen asukas ajanut autollaan ohi.

Howick on aivan meren vieressä, joten täältä pääsi ihailemaan kauniita maisemia. Rantaviiva on jyrkkä ja pudotusta veteen sata metriä. Peliseura tiesi kertoa että utelias kiinalaispelaaja oli liukunut alas  mereen ja ollut todella lähellä menettää henkensä.

HW_väylä17.jpg

Varoituskyltit ovat aiheellisia, koska rannikko on hyvin jyrkkärinteinen.

 Arviot
Pisteet: 59/(46 ilman hintalaatua)
Birdie: Jäsenet
Par: Meren läheiset väylät
Bogey: Kentän kunto, pallot toisista väylistä.

Faktat
Sijainti: Auckland, Uusi-Seelanti
Avattu: 1946
Suunnittelija: ?
Kentän vaikeus: Pro x/x Klubi 67,5/112 Naisten x/x
Väylät: 18 kpl

Advertisements

Seniorinaisten Uuden-Seelannin matchplay open

50 naista nauraa yhteen kuoroon niin että klubitalon katto on nousemassa. Tunnelma on mieletön ensimmäisen pelipäivän jälkeen, kun vanhat ystävät nauttivat pari punaviinilasia kierroksen jälkeen Te Anau Golf Clubissa.

TA_greeni3.jpg

Kaunis järvi ja vuoret olivat kentän parasta antia. Tässä maisema väylän 3 greeniltä.

Te Anau sijaistee eteläsaaren länsiosassa fjordien keskellä.  Kaupunki on monelle pysähdyspaikka matkalla Millford Soundiin ja kuuluisa tuhansista kiiltomadoista, jotka asuvat luolassa järven toisella puolella. Niiden näkemistä ei kannata missata jos tänne asti tulee.

Saavuimme kentälle keskelle Uuden-Seelannin seniorinaisten openia. Tällaiselle pienelle klubille tapahtuma on jättiponnistus ja pieneltä parkkipaikalta oli vaikea löytää kolo autolle.

TA_klubitunnelmaa.jpg

Paikallinen toimitsija kertoo tapahtumasta, missä puolet klubin 60 jäsenestä ovat talkoohengessä mukana järjestelyissä.

 

Kenttä oli kuiva kuten moni muu kenttä kesäisin Uudessa-Seelannissa. Kenttä on rakennettu alueen maastoon taidokkaasti, joten täällä sai lyödä pallon ylä- ja alamäkeen vuorotellen. Greenit olivat hyvässä kunnossa, johon varmasti vaikutti naisten kilpailu. Vaikka itse maisemat olivat paremmat kuin golfkenttä, kannatti täällä pelata kun mailat olivat kerran mukana reissussa.

TA_väylä12.jpg

Reilu alamäki väylän 12 tiiauspaikalta.

Arviot
Pisteet: 59/(46 ilman hintalaatua)
Birdie: Maisemat
Par: Tunnelma
Bogey: Kentän kunto

Faktat
Sijainti: Te Anau, Uusi-Seelanti
Avattu: 1960
Suunnittelija: ?
Kentän vaikeus: Pro 73,7/126 Klubi 70,6/120 Naisten 73.9/129
Väylät: 18 kpl

Maailman eteläisin 18 reikäinen golfkenttä

Osa artikkelista on julkaistu gogolf.fi sivustolla

 

Valitessani golfkenttää, yritän aina löytää jotain ekstraa ja tällä kertaa se oli maailman eteläisin 18 reikäinen linkskenttä Southland Golf Club tai toiselta nimeltään Oreti Sands Links. Vaikka kentän kunnossa oli toivomisen varaa, oli kokemus mieletön.

SL_väylä17.jpg

Kaunis vesi linksheinien keskellä väylällä 17

Saavuimme kentän alueelle lauantaiaamulla, eikä siellä näkynyt ketään. Kävelimme ympäri klubitaloa ja astelimme sisään autioon taloon. Ovet olivat auki mutta ketään ei näkynyt. Luimme ilmoitustaululta että pelaaminen maksaa 60 NZD:tä ja maksun voi tehdä kuoreen ja tiputtaa postilaatikkoon. Näin teimme ja siirryimme kohti ensimmäistä väylää, kun vastaan tuli iloinen paikallinen. Hän kertoi kentästä ja lupasi antaa meille diplomin kun tulisimme takaisin. Hän tiesi myös kertoa että tarvitsisimme paljon palloja viidellä ensimmäisellä väylällä.

SL_caddiemaster_rh.jpg

Caddiemasterin palkka on nolla sillä rehellisyys maan perii. Tämä voisi toimia Suomessakin.

 

Tuuli oli hurja! Tilastoissa oli sinä päivänä mitattu 16 m/s ja se vei pallot joko kauas tai ei minnekään. Ensimmäiset viisi väylää olivat kentän uutta osaa ja todellisia linksväyliä. Väylien sivuissa nousivat korkeat kummut ja röpelikkö missä ei voinut kävellä, eli niitä palloja sitten meni.

Tuuli oli niin voimakas että joutui ottamaan neljä mailaa isompaa rautaa mikäli mieli perille asti. Väylä neljä oli 340 metrinen par neljä, jolla pääsin melkein greenille kahdella hyvällä draivilla, toinen tiin päältä ja toinen semiraffista.

SL_väylä2.jpg

Tällä väylällä oli hyvä myötätuuli. Kiinnitä huomiota ruohoon joka muuttuu tuulen taivuttaessa harmaanhopeaksi. Tuulta oli parhaimmillaan yli 16 metriä sekunnissa.

Pelattuamme puolet kentästä näkyi pari muuta pelaajaa, joista yksi oli sama mies joka oli kertonut diplomista. Tämä herra jätti oman pelin kesken 10 minuutiksi, jotta pääsi kertomaan meille että diplomit oli kirjoitettu ja jätetty tiettyyn kohtaan klubitaloa. Klubilaiset olivat ylpeitä linkskentästä, joka on maailman eteläisin, ja olihan se hieno kokemus.

 

Kentästä
Kenttä oli todellinen linkskenttä, sillä puita tuskin oli. Tällä oli runsaasti heinää, joka oli niin tiheää ettei pallo varmasti löytynyt sen seasta. Monella väylällä oli hyvin selkeää minne pitäisi osua, koska näkyvillä oli aukko jossa oli väylää. Oikaisumahdollisuuksia löytyi, mutta niitä ei ensikertalaisen kannata käyttää, sillä se tarkoitti usein ”lost ball”.

SL_greeni11.jpg

Väylän 11 greeni näkyi selkeästi heinän seassa.

Kenttä oli hyvin kuiva vähäisten sateiden ja kovan tuulen takia. Kenttähoitajat olivat jättäneet väylät ajamatta, joten hieman kosteimmissa kohdissa väylä oli kuin hyvin ajettu raffi. Bunkkereita kentällä oli hyvin vähän ja mikäli niitä ei olisi laisinkaan, olisi tämä vielä eksoottisempi kenttä.

SL_väylä9.jpg

Tämä palmu on kokenut kovia väylällä 9.

Kentän loppupuolella pelattiin vesiesteiden yli jotka olivat osa märkä/suoaluetta. Vesialue oli hyvin eksoottinen, enkä ole moista nähnyt aikaisemmin. Kosteikko toi mukavan mausteen kentän pensaille ja heinälle, jota oli riittävästi. Ja kun Uudessa-Seelannissa ollaan, niin kaikkea löytyy. Kentän alueella oli myös palmuja kuivan kankaan ja heinämaaston seassa, josta yksi oli jätetty keskelle väylää keräämään palloja.

SL_väylä7.jpg

Say no more

Kenttä oli hyvin vaihteleva ja antoi tuulen takia paljon haastetta. Itse kenttä ei sinänsä antanut yhtä paljon kuin ihmiset täällä ja se tosiasia että kenttä on maailman eteläisin 18 reikäinen golfkenttä.

Arviot
Pisteet: 47/(37 ilman hintalaatua)
Birdie: Maailman eteläisin 18 reikäinen golf kenttä
Par: Aito links ja rehellisyysperiaate
Bogey: Kentän kunto

Faktat
Sijainti: Invercargill, Uusi-Seelanti
Avattu: 1960
Suunnittelija: Turner & Macpherson
Kentän vaikeus: Pro 73,7/126 Klubi 70,6/120 Naisten 73.9/129
Väylät: 18 kpl

Millbrooks, kaunis puistokenttä

Osa artikkelista on julkaistu gogolf.fi sivustolla

Queenstownin alueelta löytyy neljä todella hienoa kenttää, Jack’s Point, Arrowtown, The Hills ja Millbrooks, joiden lisäksi löytyy tukku pienempiä kenttiä. Tällä viihtyy golffari, joka voi paluumatkalla hotelliin piipahtaa viinitilan kautta maistelemaan laadukkaita pientilaviinejä.

MBA_väylä9.jpg

Kaunis myllyalue ja siihen liityvät koristeet tuovat tunnelmaa kentälle. Tässä Arrowin väylän 9 greeni.

Millbrooks on resortalue, jonka kentät ovat ympäristöön sopivia sekä kauniita. Vanhalle mylly- ja maanviljelysalueelle rakennettu kenttä on erittäin suosittu kohde sen laadun takia. Majoitukset ovat korkeaa laatua ja 27 reiän kentällä löytyy vaihtelua kaiken tasoisille pelaajille.

Pelipäivän aamuna taivas oli kirkas ja mittarissa vain kymmenen astetta. Kylmä tuntui luissa asti, olinhan tottunut pelaamaan vähintään 25 asteen lämmössä viimeiset kolme kuukautta. Uudessa-Seelannissa sää on aina nopea liikkeissään ja jo puolessa välissä kierrosta alkoi piskotella ja vuorelta laskeutui tuuli, joka vaati uuden asennon ottamista jotta pystyi lyömään palloa. Nyt sain kokea sen kovan tuulen kentällä, josta paikalliset olivat puhuneet.

1_MB_väylä2.jpg

Vuoret ovat osa kaunista maisemaa.

Kenttä oli laadukas kaikin tavoin ja golfauton digitaalisen väyläoppaan avulla oli helppo suunnitella peliä. Kentän väylät olivat hyvin vaihtelevia ja täältä löytyi pitkiä väyliä missä sai tyytyä bogeyn metsästämiseen sekä lyhyitä par viisi väyliä missä eagleputti oli enemmän kuin mahdollinen.

Kentästä
Erikoista tällä kentällä oli erittäin vaihtelevat ja helpohkot väylät klubitiiltä. Kentällä oli pari par neljä väylää, joilla pystyi hyvällä pompulla osua greeniin driverilla, sekä par viisi väylä jossa eagleputti oli enemmän kuin mahdollista.

MB_väylä5.jpg

Remarkabelsin väylä 5.

Kentän ysien nimet ovat Arrow, Remarkables ja Coronet, joista pelasimme kaksi ensimmäistä. Arrowin vaikein kohta löytyi kutosväylältä, joka on 315 metrinen par nelonen. Tällä väylällä on ilmeisesti hyvin usein vastatuuli, kuten myös pelipäivänä, jolloin tuuli painuu väylälle vuorilta. Draivin pitää olla ilmassa 200 metriä jotta se ylittää vesiesteen. Greeni on lisäksi kolmessa tasossa, joten täällä kolme puttia oli julmaa todellisuutta.

MB_väylä9.jpg

Vanha myllymiljöö on kauniisti säilytetty koko kentän alueella. Tässä keräyly astia, mistä vesi kulkee kastelujärjestelmiin.

Kenttä on arvostettu ja siellä pelattiin New-Zealand open maaliskuun puolessa välissä. Kilpailu järjestettiin samanaikaisesti Millbrooksissa ja The Hills kentällä, joten kaksi kenttä sai kunniaa ja töitä.

MBA_väylä4.jpg

Arrowsin väylä 5 oli haasteellinen par 3.

Arviot
Pisteet: 70/(61 ilman hintalaatua)
Birdie: Vaihtelevat väylät, digitaalinen väyläopas
Par: Maisema
Bogey: Pitkä etäisyys rangelle

Faktat
Sijainti: Arrowtown, Uusi-Seelanti
Avattu: 2009
Suunnittelija: Sir Bob Charles ja Coronet 2010 Greg Turner
Kentän vaikeus: Miehille 68,3-74,6/128-138 Naisille 68,8-76.0/112-136
Väylät: 27 kpl

Golffarin paratiisi

Osa artikkelista on julkaistu gogolf.fi sivustolla

Jacks Point kierroksen jälkeen olin monta tuntia aivan täpinöissäni ja tiesin silloin että olin käynyt golfarin paratiisissa. Sinä päivänä Queenstownissa sijaitseva kenttä näytti parhaat puolensa ja hurmasi minut täysin.

Väylä6  greeni.jpg

Silmä lepää vuorten ja Lake Wakatipun maisemissa.

Ennen kierrosta tankkasimme club sandwitchillä ja hampurilaisella, jotka olivat ehkä parhaita mitä tästä maasta saa. Klubiravintolassa kävi golffareiden lisäksi patikkaretkieliöitä ja pyöräilijöitä, sillä kentän alue sijaitsee kauniiden reittien varressa sekä paljon muuta väkeä ravintolan kuuluisuuden takia.

Klubitalo palveluineen sijaitsee laaksossa pienen järven vieressä. Sen taustalla on vuoristoketju the Remarkables, joka on kuin Mordorin vuoret Taru Sormuksen Herra elokuvasta. The Remarkables on suosittu laskettelupaikka talvisin ja sen ymmärtää kun laaksosta näkee vuorten kauneuden.

JP_väylä3greeni_remarkables.jpg

The Remarkables, laakso missä klubitalo sijaitsee.  

Itse golfkokemus alkoi ilmoittautumisen yhteydessä, kun kerroimme syövämme ennen kierrosta. Caddiemaster pyysi meitä tulemaan ruokailun jälkeen, niin hän katsoo meille hyvän tiiauskohdan, ja saamme pelata rauhassa ja nauttia kierroksesta.

JP_väylä15_muuri.jpg

Väylä 15 oli kerrassaan upea lammasaitoineen ja vuorineen. Eikä väylä päästänyt golffaria helpolla, sillä hyvän draivin lisäksi tarvittiin sivutuuleen tarkka lähestyminen linksbunkkereiden yli.

Kenttä kulkee laaksosta kukkulan yli kohti Queenstownia ja Lake Wakatipu joka on tämän kentän helmi. Kenttä suljetaan talveksi kuudeksi viikoksi (elo-syyskussa), jolloin se huolletaan, jotta se pysyisi koko kauden hyvässä kunnossa. Linkskentän väylät levittäytyvät ympyränä hyvin laajalle alueelle. Esimerkiksi väylältä kahdeksan on neljä kilometriä linnunteitä klubitalolle, joten kannattaa ottaa eväitä mukaan.

JP_väylä5_greeni.jpg

The Remarkables taustalla.

Harvoin olen pelannut kentän joka on pelillisesti huikea, maisemat kuin sadusta ja jonka kunto hipoo täydellisyyttä. Kokonaiskokemus oli paras minun 22 vuoden golfuran aikana. Vaikka kenttä ei mahtunut top 100:aan Golf Digestin listalla. Suosittelen lämpimästi kenttää kaikille, jotka matkustavat tälle kauniille saarelle.

 

JP_väylä7greeni.jpg

Vaikka pallot olivat hyvässä kohdassa, oli vain pakko katsoa mitä reunan toisella puolella näkyy. Lake Walatipu se siellä häämöttää.

Kentästä
Linkskenttä oli hyvin haasteellinen mutta onneksi täällä pystyi valitsemaan helpomman aloituskohdan, jolloin oli mahdollista saada myös pellillisesti paremman tuloksen. Mikäli pallo osui väylälle ja pystyi välttämään linksbunkkerit saattoi tehdä kelpotuloksen.

JP_väylä18.jpg

Väylä 18 oli kuin postikortti.

Pelipäivänä oli mieto tuuli paikallisten mukaan. Silti tuuli vei meidän pallot mikäli niihin tuli väärää ruuvia. Voin vain ihmetellä millainen on kova tuuli tällä kentällä, kun se vuorien välistä viiltää yli kukkulan.

JP_väylä13.jpg

Par 3, jolla mitta 180 metriä. Piti vain osua greenille, samalla kun sai nauttia lehmien rauhallisuudesta ja the Remarkablesin mahtipontisuudesta.

Kentällä oli hauskoja yksityiskohtia, kuten golfpatsas väylän vieressä tai litteä kallio esteenä raffissa.  Kentän laidalla oli koristeellisia lammasaitoja. Bunkkerit olivat linkslaatua, eikä niissä halunnut turhaan oleskella.

JP_patsas.jpg

Tämä golffari näyttää suunnan.

Väylät ja greenit olivat todella hyvässä kunnossa kuten kaikki muukin tällä kentällä. Pelisuunnittelu oli selkeää koska esteen näki melkein jokaisesta kohdasta. Kentältä on vaikea nostaa erikseen tiettyä väylää, sillä jokaisella oli omaa viehätyksensä. Toivottavasti pystyn kuvilla välittämään edes 10% kentän huikeasta tunnelmasta.

JP_väylä1.jpg

Väylä 1 oli hieno aloitusväylä

 

JP_väylä18greeni.jpg

ja väylään 18 oli hyvä päättää kierros.

Arviot
Pisteet: 88/(73 ilman hintalaatua)
Birdie: Kokonaisuus, Kunto, maisema,
Par: Ravintola
Bogey: Ei löydy

Faktat
Sijainti: Qeenstown, Uusi-Seelanti
Avattu: 2008
Suunnittelija: John Darby
Kentän vaikeus, Pro 74,6/140 Klubi 73,2/134 Naisten 72.0/124
Väylät: 18 kpl

Tulivuoren vieressä

Osa artikkelista on julkaistu gogolf.fi sivustolla

New Plymouth Golf Club tai Ngmotu, joka on klubin perinteinen nimi, sijaitsee Pohjoissaaren länsirannikolla, jonne ajoimme suoraan saaren halki idästä. Aasiassa matkustaessa autoista ei löytynyt lastenistuimia ja nyt meidän pikkutytöllä on ollut hieman haasteita viihtyä omaan tuoliin sidottuna ja automatkat tuntuvat pidemmiltä kuin ovatkaan.

NP_sofi.jpg

Sofie viihtyi matkatuolissa golflakki päässä.

Klubilla on perinteitä jo vuodesta 1893, jolloin pelattiin lähellä New Plymouthin keskustaa. Myöhemmin klubi siirrettiin lähelle Ngmotu Beachia, josta tulee myös sen nimi. 2800 metrinen Taranaki tulivuori sijaitsee kentän vieressä tai ainakin siltä tuntuu, sillä uljas vuori on ainoa korkea piste alueella ja näkyy kaikkialle.

Titirangi.jpg

Out of bounds ja Taranaki-vuori

Kenttä on jännä sekoitus links-, ja puistoväyliä. Erikoista kentällä on tulivuoren lisäksi kaikki par 3 väylät, jotka sijaitsevat eri ilmansuuntiin mikä oli huomioitava kun voimakas merituuli puhalsi. Pari väylää sijaitsee meren vieressä, joka antaa kunnon links-tuntumaa kentälle.

NP_hinä.jpg

Pallo löytyi heinästä ja isäni sai nostettua pallon greenille.

Tällä kentällä oli innostavaa pelata väylät 13, 14, 15 jotka olivat meren läheisyydessä. Näillä links-väylillä oli pitkää heinää väylien ulkopuolella, eikä sinne halunnut joutua. Joskus lyöty pallo löytyy heinästä ja sieltä sai viikatteella lyödä palloja greenille.

a_NP_13_meri.jpg

Kaunis maisema meren yli.

30 euron greenfee antoi tälle kierrokselle todella hyvän hinta-laatusuhteen.

 

Kentästä
Kenttä on vanha ja sen huomasi suunnittelusta. Puistomaiset väylät olivat kapeita ja vaativat huomattavaa tarkkuutta avauksien suhteen. Vanhat puut eivät säälineet huonoa avausta ja verottivat varmasti, mikäli niiden kanssa joutui taistelemaan.

NP_maisema_väylä17.jpg

Maisema oli todella kaunis.

Bunkereissa käytetään tuhkaperäistä hiekkaa, joka on mustaa ja hyvin kovaa. Klubipelaajat taitavat varmasti bunkkerilyönnit, mutta vieraspelaajalla on haastetta näissä kun hiekan koostumus on hyvin erikoinen. Myös ulkonäöllisesti hiekka tuo selkeän erottavan tekijän kentälle.

NP_greeni_14.jpg

Bunkkerihiekka oli erikoisinta mitä olen kokenut bunkkerissa.

Uuden-Seelannin kesä oli ollut kuiva eikä New Plymouthin kenttä ollut säästynyt siltä. Kenttä oli monista kohdista hyvin kuiva ja siitä saattoi saada hyviä rullia lyönteihin. Jotkut vesiesteet olivat kuin aavikon maisemia. Kuitenkin greenit olivat hyvin kasteltuja ja erittäin tasaisia.

NP_greeni_13.jpg

Greenit olivat hyvässä kunnossa, kuten myös maisema.

Arviot
Pisteet: 72/(57 ilman hintalaatua)
Birdie: Meren läheiset väylät, hinta,
Par: Tulivuori
Bogey: Kuivuus

Faktat
Sijainti: New Plymouth, Uusi-Seelanti
Avattu: 1893
Suunnittelija: XX
Kentän vaikeus, Pro 72,6/126 Klubi 70,8/123 Naisten 71.9/130
Väylät: 18 kpl

Wau Wairakei

 

Osa artikkelista on julkaistu gogolf.fi sivustolla

 

Wairakei Golf + Sanctuary on kenttä, joka säväytti kaikin puolin ja hymy oli leveä kun ajoimme takaisin pelin jälkeen. Suomalaisena olen tottunut pelaamaan metsäkentillä, joten kentän luonto toi hyvin kotoisan tunteen maailman toisella laidalla.

WA_väylä15_greeni_puro.jpg

Kaikki yksityiskohdat oli mietitty, purot, sillat ja kenttä oli kuin mallikirjasta.

Saapuminen kentälle on siitä erikoinen, että ilmoittautuminen tehtiin parkkipaikan vieressä olevassa proshopissa ja tässä vaiheessa kentästä ei ollut näkynyt vielä silmäystäkään. Ilmoittautumisen jälkeen caddiemaster pyysi meitä kävelemään tietä pitkin kohti kenttää. Sadan metrin kävelyn jälkeen avattiin iso portti, ikään kuin golffarin taivaanportti olisi avautunut. Käveltyämme portista sisään unohtui kaikki muu paitsi golf.

WA_portti.jpg

Tästä portista alkoi golffarin taivas.

Ensimmäisen tiiauspaikan vieressä oli kaikki – range, puttigreeni, chippialue, harjoitusbunkkeri ja klubiravintola. Tämä suunnittelu on mielestäni mahtava ja toivoisin että kaikki golfkentät olisi suunniteltu samalla tavalla.

WA_väylä5.jpg

Väylä 5, par 3 pelattiin pieneen ylämäkeen purojen ja vesiesteiden yli.

Kentän kunto oli todella hyvä, niin kuin myös kentän layout. Wairakein omistajamuutoksen myötä kenttä on uusittu ja koko kentän alueelle on rakennettu aita estämään villieläimien pääsy syömään istutuksia. Täällä on risk and win väyliä, pitkiä väyliä, tarkkuutta vaativia väyliä, taideteoksia, lintuja, ylä- ja alamäkiä, kaunis luonto, satumaisia siltoja ja solisevia puroja. Lisäksi oli panostettu huumoriin ja esimerkiksi ravintolan menusta löytyi bunker burger, joka oli kaikkea muuta kuin hiekkainen.

Kentästä
Metsäkenttä oli hyvin istutettu maastoon ja tiiauspaikat ja väylät olivat lähellä toisiaan ja ohjeistus selkeää.

WA_väylä14_väyläpuu.jpg

Kentän vaikin väylä oli 495 metrin par 5 väylä missä sai väistellä bunkkereita, puita ja lähestyä korotettua greeniä.

Suojaava aidan takia kentällä oli todella rikas lintuelämä. Rangella oli valkoisia ankkoja ja kentällä paljon erilaisia lintuja, mutta valitettavasti bongaustaitoni eivät riittäneet tunnistamaan niitä.

WA_range_a.jpg

Birdie jo rangella?

Moni yksityiskohta oli viety 110 prosenttisesti loppuun. Esimerkiksi tiiauspaikat oli merkitty lintupatsailla ja purojen kivetkin olivat, kuin ne olisivat sinne käsin asetettu. Monen bunkkerin reunamat olivat kauniisti tuettu puilla, jotka toivat ryhtiä ulkonäköön.

WA_g.jpg

Bunkkereiden reunat olivat hyvin hpidettu ja kauniita.

 

Yksi kauneimmista väylistä oli väylä 8, 350 metrinen par 4 väylä, joka oli kuin hienostopuisto jossain linnassa. Niin väylä kuin greeni olivat metsälammen ympäröimiä, joten avauksen ja lähestymislyönnin kanssa piti olla tarkka. Keskellä lampea oli taideteos ja greenille käveltiin kivisillan yli.

Väylä8_greenipatsas_iso.jpg

Väylän kauneutta on vaikea selittää.

Tämä on kenttä, jonka pelaisin mielelläni uudelleen.
Arviot
Pisteet: 73/(66 ilman hintalaatua)
Birdie: Kentän kauneus
Par: Väylien vaihtelevuus ja kentän kunto
Bogey: En löytänyt
Faktat
Sijainti: Taupo, Uusi-Seelanti
Avattu: 1970
Suunnittelija: John Harris, Peter Thomson, Michael Wolverige
Kentän vaikeus, Pro 73,4/130 Klubi 70/130 Naisten 71.5/128
Väylät: 18 kpl